perjantai 26. elokuuta 2011

Hiljainen viikko

Tällä viikolla on tosi huonosti ehditty mitään tekemään. Maanantaina käytiin kentällä tottelemassa hiukan, mutta siinäpä se oikeastaan. Molempien kanssa tehtiin seuraamista. Liinalle olen tehnyt käännösharjoituksia; ne on edistynyt ihan kivasti, ja Liinan vire työtä tehdessä on pysynyt mukavana. Sulolle jotain pientä hömpöttelyä; paketin olen siltä jo ottanut pois, mutta vielä alkuviikosta jalassa oli vielä pientä turvotusta.

Liinan juoksut on edennyt tärpeille, ja se antaisi nyt suurinpiirtein kaikelle mikä liikkuu. Eilen passitettiin Sulo jo viikonlopun viettoon vanhempieni mukaan juurikin tästä syystä, tosin Liina seuraa Suloa myös perästä, sillä viikonloppuna on allekirjoittaneella tiedossa kisatyötä sekä kaverin häät. Voi olla vanhemmilleni mielenkiintoinen viikonloppu tulossa, kun toiset tahtoo pitää hauskaa. Liinan kanssa mentiin sitten kaksin mustikkametsässä, mutta eihän siellä pitkään kahdestaan tarvinnut olla, kun saatiin seuraksi naapurin vanha sekarotuinen uros. Se ei enää juuri kuule eikä näe mitään, liikkuukin jo kovin vaivalloisesti, mutta hajuaisti sillä pelaa yhä loistavasti. Liina oli aluksi ajamassa sitä pois, mutta minkäs antavainen narttu luonnolleen mahtaa, se häntä tahtoisi kääntyä alta pois ihan noin niin kuin väkisellään. Että kerää siinä sitten mustikoita.

Tein mettälenkillä Liinalle keppiä heittäessäni havainnon, että Liina ei osaa edetä suoraan. Jos se ei "tiedä", että keppi tai käpy tai mikä tahansa etsittävä on suoraan edessä, se ei sitä sieltä osaa etsiä, vaikka olevinani olenkin yrittänyt tehdä sille kädellä lähettämistä suoraan eteen, josta aina etsittävä kohde löytyy. Tämä pitää ottaa treeniin. Vissiinkin lääkkeenä vaan pikkuhiljaa kasvattaa matkaa.

Tulipa muuten mieleen tässä näitä jälkihommia mielessäni pyöriteltyäni, että miten siihen takajäljen nostamiseen puuttuisi. Sulo kun saattaa nostaa oikean jäljen, tai sitten ei. En minä koiran kykyjä epäile, varmasti se oppii erottamaan jäljen kulkusuunnan. Tähän pitäisi vain olla riittävä motivaatio. Onko siitäkään apua enää alkuvaiheen jälkeen, että kävelee alotuksia paljon vinoon - sehän ei suoranaisesti auta koiraa määrittämään jäljen kulkusuuntaa, kun se vain nappaa suunnan, joka tulee luontevammin? Mietin sitten semmosta pelastusjälki-tyyppistä harjoitusta. Mies kävelemään jälkeä, ja piiloon kiven taakse. Koira janalle ja jäljestämään. Silloin olisi ainakin seuraus jäljen nostolla..? Tuuli pitäisi ainakin katsoa tuommosessa harjoituksessa. Tai toimisikohan vaikka pallo jäljellä? En tiedä, miten taitava Sulo on siinä jäljen suunnan erottelussa, mutta yhtä kaikki se varmasti pystyy siihen, jos vain keskittyy, ja voi sen oppia. Motivaatio pitäisi kuitenkin olla siinä suunnan määrittelyssä suurempi kuin itse jäljen ajossa; Sulolle kun ei ole niin hirveän paljon väliä sillä, mitä jälkeä se jäljestää, onpahan nyt jälki :)

Vähän on fiilis nyt sellainen, että BH-koetta ei Liinan kanssa tänä syksynä kuitenkaan yritetä, ellei ihan ihmeitä tapahdu. Tahdon kuitenkin mennä sinne sillä fiiliksellä, että voin luottaa koiraan ja sen yrittämiseen 110-prosenttisesti. Tällä treenitahdilla (mikä on vähän) ei tuollasta tunnetilaa ehkä tulla saavuttamaan ihan lyhyellä tähtäimellä... Nyt vain yhä tehdään sitä viretilaa kentälle, tekniikkaakin pitäisi ruveta opiskelemaan lähinnä noiden jäävien osalta vähän paremmaksi, ja katsoa sitten jossain vaiheessa, miten liikkeet ketjuttuisi, ja onko sillä vireellä ollenkaan kestoa. Nyt jos aletaan tekniikkaa vaan hiomaan, niin vaarana on, että viretila lässähtää ja saadaan ehkä teknisesti oikeanlaisia suorituksia, mutta senhän tietää, mitä tapahtuu, jos suoritukset on treeneissä vähän puolivillaisia - kisoissa ne ei kestä sitten sitäkään vähää. Sulon kanssa ainakin luulen käyneen juuri niin, että kun yrittää hirveällä tahdilla ennen kokeita saada liikkeet teknisesti kuntoon, niin siihen treenaamiseen tulee kyllääntyminen, mikä sitten näkyy virheiden kertautumisena koetilanteessa. Eli täydellisyyden tavoittelu jatkukoon - sitten joskus, kun ehtisi jotain tekemäänkin, eikä vain puhumaan siitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti