keskiviikko 17. elokuuta 2011

Sairaslomalainen ja juoksulainen

Sulon ontuminen ei helpottanut, joten käytin sitä eläinlääkärissä. Jalka kuvattiin, koska tunnustelemalla ei päässyt selvyyteen vamman laadusta. Murtumaa ei onneksi löytynyt, vaan diagnoosi oli ojentajien revähdys. Se on todennäköisesti aiheutunut joko voimakkaasta iskusta tassun etupuolelle, tai tassun nuljahtamisesta yli. Tassun etupuoli oli ihan mustelmilla ja turvoksissa. Tassu paketoitiin, ja pakettia pitäisi nyt pitää kaksi viikkoa, minkä jälkeen vielä kaksi viikkoa vähän enemmän hissuksiin. Kun joku kertoisi tämän vielä Sulollekin, sillä alkaa nyt jo vanne kiristämään ja meille on muuttanut vinkuintiaani. Kokeisiin emme siis ihan hetkeen ole menossa... Samalla eläinlääkäri katsoi Sulon hampaita, ja totesi kahden yläetuhampaan tarvitsevan poistoa. Etuhampaat ovat ilmeisesti katkenneet jossain vaiheessa, ja niissä on ydinyhteys, eli hammasjuuripaiseen muodostuminen jossain vaiheessa on todennäköistä, ellei hampaita poisteta. Sulon hampaat ovat muutenkin varsin kuluneet, mutta ydinyhteyttä ei muissa onneksi ole.

Nyt Sulo on jo tosiaan huomattavasti virkeämpi, eikä malttaisi millään liikkua ulkosalla rauhallisesti. Saimme tassusiteen suojaksi hienon varta vasten räätälöidyn hupun, niin ei tarvitse muovipussivirityksillä lähteä suojaamaan pakettia kastumiselta.

Liina puolestaan aloitti juoksunsa. Eli vähän säätämisen puolelle menee nyt elämä koirien kanssa, toiselle saa uloslähdössä olla laittamassa tassusuojaa päälle ja toiselta riisumassa housuja.

Pientä aivojumppaa on pitänyt yrittää kavereille keksiä, selkeästi ovat tekemisen puutteessa. Liinan kanssa toki voitaisiin ihan kunnon treeniäkin nyt tehdä, mutta mentiin tänä iltana temputtelulinjalla, kun tulin myöhään kotiin. Ihan hauskaa välillä niinkin, harjoittaa ajoitustaan ja kriteerinasettamista ns tyhjänpäiväisillä tempuilla, joista koirat kuitenkin suuresti näyttävät nauttivan. Sulo opetteli näyttämään, missä se pipi onkaan. Kosketuskepillä alkuun, sitten sheippaillen, parissa sessiossa pääsin nimeämään käytöksen. Joka siis ei sen kummempi ole, kuin että Sulo koskettaa tassupakettiaan... Liina kertaili sormien nimeämistä. Peukalo, etusormi ja keskisormi alkavat olla hallussa :) Kromikin, joka meillä on taas hoidossa, halusi tehdä. Vanha mummu oli ihan liekeissä kosketuskeppiharjoituksista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti